Rahapulaa paikataan lisävelalla ja kultakaupoilla

Turun Sanomat 27.10.2009

”Suomessa aloitti heinäkuussa Kultarahaksi –niminen yritys, joka ostaa ihmisiltä kultakoruja ja –esineitä, jotka yritys sulattaa harkoiksi ja myy eteenpäin kansainvälisillä markkinoilla.”

”Taantumalla on saattanut olla merkitystä Kultarahaksi Oy:n menestykseen. ’Tämä on nyt spekulaatiota, mutta sellainen tuntuma on, että taantumalla on ollut merkitystä. Ihmisillä on tarvetta miettiä, mistä he saisivat ylimääräistä rahaa. Lisäksi kullan hinta on korkealla. Siitä saa hyvän korvauksen.’”

”Kultasepille tekemämme kyselyn perusteella hintamme ovat parempia kuin muilla. Kaikki kultasepät eivät edes osta koruja ihmisiltä.”

”Varastetun tavaran varalta ostetuista kultaesineistä kerätään rekisteriä, joka on tarvittaessa poliisin käytössä. Lisäksi myyjien henkilöllisyys varmennetaan.”


Kultakuume

Iltalehti 15.10.2009

”Taantuma on tuonut kultakuumeen Suomeen. Yhä useampi muuttaa kultaromun rahaksi.”

”Sain paljon enemmän rahaa kuin odotin, kehaisee espoolainen Timo Mohnani. Hän myi kultaketjunsa netissä toimivalle KultaRahaksi firmalle… Timo Mohnania ei jännittänyt lähettää kultaa perille, koska paketti on vakuutettu 500 euroon asti.”

”’Tyypillinen kullan myyjä on keski-ikäinen maalla asuva henkilö, joka lähettää sulatettavaksi panssariketjuja, korvakoruja ja sormuksia. Arvokkaita perhekalleuksia ei lähetetä’, summaa KultaRahaksi-yhtiön toimitusjohtaja. Kultapaketteja tulvii kaikkialta Suomesta. Toimitusjohtaja arvioi, että postimyyntiin tottuneet ihmiset käyttävät myös tätä sujuvasti. Asiakas tilaa netistä kuoren, jonka sisällä on samanlainen turvapussi kuin pankkien rahalähetyksissä. Se lähetetään takaisin täytettynä, minkä jälkeen kultasepät arvioivat kullan kahteen kertaan ja laittavat tiedot esineistä kuvineen nettirekisteriin. Tämän jälkeen raha siirtyy myyjän tilille.
’Tähän kaikkeen menee aikaa noin vuorokausi’, KultaRahaksi Oy:n toimitusjohtaja toteaa.
Katumisaika on kolme päivää. Sitten kulta matkaa sulatukseen ja harkkoina kansainvälisille kultamarkkinoille.”

”Kultaa on helpompi kaivaa komerosta kuin Lapista. Helsingin Kauppakorkeakoulun akatemiatutkijan Mika Panzarin mielestä kullan kierrättäminen kaapista kansainvälisille markkinoille on hyvä asia.
’Yhden kultagramman eteen tehdään todella paljon töitä. Yhden sormukseen tarvittavan kullan kaivamisen hiilijalanjälki on valtava. Kulta on myös rajallinen luonnonvara.’
Hän arvelee, että kullan kierrättäminen on samaa ekologisuuden aaltoa kuin 90-luvulla oli kirpputorien syntyminen. Pantzar vertaa kullan ostamista jäteöljyä tai puuhaketta ostaviin yrityksiin.”